Tänään soitin miehelle työreissusta, että nyt lähden ajeleen, 2 h niin oon kotona. Meinasi laittaa ruokaa tulemaan. Minä oon yleensä täsmällinen.
Ennen ku luet eteenpäin niin mitä arvelet? Pääsikö Johanna suorinta reittiä kotiin ilman pysähdyksiä? Mikä ihme voisi häntä viivyttää? 
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
.
No mutta mitäs sitten tapahtuukaan – ajomatkan varrella on asiakkaan talo. Tulen soittaneeksi hänelle, kun tuntuu siltä. “Olipa hyvä kun soitit! Tarvin todellakin liivejä!” Niin me sitten tavataan saman tien! Hän on iloinen ja minä tyytyväinen että sain tehdä hänet iloiseksi 
Sen jälkeen kävelen kaupan ulko-ovea kohti hakemaan vesipulloa ja siinä tulee vastaan toinen asiakas, jonka kaveri on juuri aamulla sanonut että juhlat on tulossa ja asiakkaani on tietysti tuumannut kaverille, että pukeutuminen aloitetaan alimmista kerroksista. Nyt kuin täydellisesti järjestettynä minä oon sitten siinä Laitetaan kaverinkin asiat kuntoon, liiviautolla kaikki on helppo palvella kun varsinaisia etukäteisjärjestelyjä ei tarvii!
Laitetaan kaverinkin asiat kuntoon, liiviautolla kaikki on helppo palvella kun varsinaisia etukäteisjärjestelyjä ei tarvii!Samalla kun häntä rahastan kotoa tulee puhelu. Soitan takaisin kahden minuutin päästä ja mies kysyy missä oon kun ruoka on lautasella…….. Köh totanoinniin, tässähän kävi silleen että…. Mulla menee vielä puolitoista tuntia
