Kello on 23 lauantai-iltana. Tuun kotiin alusasukeikalta: pari asiakasta autossa matkalla Pirkkalaan, muutama nouti tuotteensa huoltsikan pihasta läheltä illan varsinaista keikkapaikkaa ja perillä iso porukka ihania, iloisia naisia. Tänään, vähän niin kuin vanhat tutut, juteltiin kahvipöydän ääressä muita odotellessa vaikka mitä ja kaikkien saavuttua ytimekkäästi Evelacesta ja mun tavasta palvella jokainen henkilökohtaisesti. Yksi sanoi haluavansa täsmälleen samanlaiset kuin reilu kaksi vuotta sitten, parhaat liivit ikinä. Toinen oli samaa mieltä. Sovittamisen alkaessa minä lähden ensimmäisen kanssa autoon ja palaan viimeisen mukana sisälle, monesti ei enää juuri muita paikalla olekaan kuin illan emäntä siihen aikaan. Tänään onneksi oli, oli hauska nauraa muiden kanssa ja jakaa iloinen tunnelma. Kotimatkalla jäätävä sumu ilmassa, pihasta peruuttaessa peilit ja lasit pisaroilla ja pihatien kaltevuus haastoi kun peileistä ei nähnyt asfaltin reunaa juuri lainkaan pimeyden keskeltä, ei auta edes takatyövalot kun ei vaan peilin kantama riitä. Tyylikkäästi onneksi sattui onnistumaan eikä mitään taaskaan hajonnut. Pari peuraa morjesteli Ylöjärven jälkeen ja sumu pisti miettimään sammuttelisko kattopitkät. Joku toinen taas halusi ajaa pitkät päällä vaikka ohitin hänet ihan taiteen sääntöjen mukaan. Kotona vauva nukkui vaunuissa ja mies ahersi vieläkin rakennustyömaalla. Voi sitä.
Posted inalusvaateauto asiakaspalvelu kokemuksen syvä rintaääni perhevapaa sinnikkyys Suomen parhaimmistoa yrittäjän elämää
Vauhti mitataan mutkissa
Ei tunnu siltä kuin ois tehnyt ennätyksiä tai jotain ihan hurjaa, ei tunnu muulta kuin tasaiselta, varmalta, oikealta ja hyvältä – ja vähän väsyneeltä, toki, tähän aikaan. Tää oli normityöpäivä, tulos oli hyvä ja hauskaa oli. Tällaista sen kuuluukin olla, erityisesti kun asiakkaat ovat tyytyväisiä. Tästä ei varmaan samoja nopeita kiksejä kuin jostain benjihypystä vaan ennemmin tää on jotain ultramaratonia. Tuleekohan kiksit siinäkin siitä että saa tehtyä jotain ihan uskomatonta, jaksaa koko jutun ja suoriutuu jos ei nyt tyylikkäästi niin ainakin maaliin asti ja hienolla reitillä?
Kuukauden työputkea aloittaessani kuuntelin Kimi Räikkösestä kertovaa elämänkertaa. Sitä kuunnellessa naksahti. Kimi toteaa että VAUHTI MITATAAN MUTKISSA. Muistan kuinka joskus aattelin, ja varmaan moni muukin miettiny, että helppohan mun on myydä paljon kun ei oo perhettä eikä varsinkaan lapsia ja asunkin iisisti rivarissa. No, nyt on mutkiteltu jo pari vuotta ja sitä ennenki elämä on välillä kantanut ja välillä pudottanut. Työn ilo on säilynyt. Näissä mutkissa vauhti on todella mitattu ja se on uskomaton.
Ja pakko sanoo että oikeesti: viima tuntuu enemmän itse visiirittömän mopoilijan kasvoilla kuin sivustakatsojan!
Mun piti kirjata tän kuukauden työputken viimeiset myynnit koneelle jotta voisin sanoa montako pääsin palvelemaan ja kuinka hurjat lukemat oli. Nyt kuitenkin päädyin kirjoittamaan tän hajatelman tähän ja jatkan sitten vielä nuo varsinaiset työt.
Kiittäen, Johanna
