Helou darlings! Olen taas Suomessa ja täynnä virtaa, ja oli kiva käydä Espanjassa tutustumassa toimittajamme toimintaan!
Olen viime aikoina joutunut miettimään paljon terveyttä. Moni teistä tietää että minulla on paha astma, eli en kestä tuoksuja tai tupakansavua. Kuulostaa äkkiä pikkujutulta, ja tavallaan onkin, mutta altistusta tulee helposti ihan jokapäiväisessä elämässä, eli minä en voi – en vaikka kuinka haluaisin!! – syödä terasseilla tai nauttia olosta paikassa, jossa joku saattaa tupakoida vieressä. Joudun varomaan kauppojen ovien edessä ja ihan vaan kaupungilla kävellessä ja kierrän hajuvesiosastot kaukaa. Altistuksen seurauksena on hengitysvaikeuksia ja yskää jne ja yleensä aiheuttaja ei enää ole lähelläkään kun minä kärsin eniten.
Tästä syystä, kohdellakseni itseäni hyvin ja kunnioittavasti, lääkityksen lisäksi vältän altistusta.
Siksipä olen suunnattoman iloinen siitä miten moni asiakkaani ottaa niin lämpimästi huomioon tämän sairauteni. Tupakat sujahtavat hetkeksi piiloon, tuoksukynttilät muistetaan jättää sytyttämättä ja Putiikkipäivään piipahdetaan tuoksuttomana. Se on suurta välittämistä!
Ja vaikka tuossa tuli lueteltua sairautta negatiivisesti ja sen aiheuttamia vaikeuksia niin ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin…..
Minun on ehkä tämän karmean ja raskaan heikkouteni takia helpompi ymmärtää teitä. Jos joku sanoo ettei kestä jotain materiaalia tai rakennetta niin keuhkojeni kouluttamana tiedän että kyseessä ei suurella todennäköisyydellä ole asennevamma, valinta tai päässä oleva vika josta meidät voisi “siedättää pois” vaan kaikilla meillä on joku juttu josta varmasti (todennäköisesti!) itse kärsimme eniten. Moni asiakas kuvaa tätä ärtymystä itseensä, kroppaansa, sanomalla olevansa “hankala”. Voi, et sinä ole hankala, sulla on vaan ongelma joka kaipaa ratkaisemista!
Klassikkokappaleessa lauletaan että jotkut arvet näkyy päälle, toiset ei. Minun vammani ei näy silleen kuin vaikkapa amputointi tai pyörätuoliin joutuminen mutta painimme varmaan vähän samojen rajoitteiden kanssa ja yritämme kaikesta huolimatta elää täyttä elämää. En koe että multa puuttuis juurikaan mitään, tiedän että ne ihmiset jotka musta välittävät pystyvät hyväksymään tämän rajoitteen ja nauttivat seurastani sisätiloissa kesälläkin tai vievät ainakin turvalliseen maastoon. <3 <3
Mutta tämän polun kävelleenä luulen todella että se auttaa minua myyntityössä. Mieleen jää helpommin kenellä on olkapäässä vikaa, kenellä reumasormet, kenen selkä tarvii tueksi muotoiluhousut, kenellä hartiat kipeytyvät kapeista olkaimista, kenelle sopii minkäkinlainen kaaritukirakenne, kenellä on seuranaan avanne tai rintaproteesi ja mitä kaikkea näistä eri ominaisuuksistamme seuraa, niiden syiden lisäksi!
Koska minusta se on välittämistä että meidät otetaan vastaan juuri sellaisena kuin olemme ja meitä kuunnellaan niin ettei niitä kipeitä asioitakaan ole niin vaikea sanoa ääneen.. Mitäpä se haittaa jos sulla tarvii olla vaikkapa leveät olkaimet rintsikoissa? Ei se muuta sua miksikään ja hyväksymällä sen olo on paljon mukavampi.
Minä haluaisin olla turvassa lähimpieni joukossa ja hyväksytty omana itsenäni ja uskon että sitä me kaikki haluamme, ja vaikka minun roolini asiakkaiden elämässä on aika pieni niin valinnat joita yhdessä heidän kanssaan teemme saattavat olla iholla 16 h vuorokaudessa. Joten tavallaan olen läsnä. Ja toivottavasti se ajatus saa edes jonkun hymyilemään. 🙂
Onko sinun kropallasi on joku vastaava oikku jota et aina jaksa ymmärtää 😀
