Ystävänpäivänä kolme vuotta sitten sain asettua Zenan rattiin ensimmäisiä kilometrejä varten. Ja onhan meitä viety…. Suorastaan kuritettu.. Sininen kostaja on iskenyt monesta suuntaa 😀
Tämmönen rustaus osui silmiin vuoden takaa. On siinä meinaan epätoivo ollu aika käsin kosketeltavana läsnä:
“Tiättekö sen tunteen ku huutoitku-ulvot totaalisen rikki ja oot valmis lopettamaan kuultuasi juuri että sun “upeassa uudessa autossa” on taas joku helvetillinen vika, tällä kertaa ilmeisesti aika tärkeässä osassa jonka nimi on JAKOPÄÄ. No, tässä ollaan.
Kaks ja puoli vuotta sitten mulla oli 650 tkm ajettu viimeisiään vetelevä Transportteri. Aattelin että no, joudun sen kuitenki vaihtamaan niin laitanpa sitten semmosen johon saan alusvaateputiikin, sehän ois ihan älyttömän mahtava idea, ihmiset varmasti tykkäis kun karauttaisin pihaan ja he saisivat helposti, nopsasti ja hauskasti shoppailtua alusvaateasiat kuntoon ja varmasti sellainen lisäis myyntiä huikeesti.
Tuumasta toimeen.
Ei löytyny käytettynä sopivaa aihiota enkä tajua autoista mitään joten päätin tilata uuden, tietäisin tasan mitä sillä on tehty. Sain rahotuksen ja tilasin harmaan komistuksen. Se tuli maahan – kuukauden myöhässä – ja oli pelkkää peltiä sisältä kun eka kerran näin sen loppiaisen nurkkiin kaks vuotta sitten 20 asteen pakkasessa.
Sit alko rakentaminen. Joka ikinen juttu: seinät, valot, istuimet, jokainen ruuvi ja nippeli ja nappeli joka auton takaosassa näkyy on sinne asennettu, kaikki on suunniteltu, rakennettu, varta vasten tehty jne jne. Ja suunnitelmat olivat mun käsialaa. Uhrasin lukemattomia tunteja aikaa ja vaivaa siihen, millimetripelillä pienen auton suunnitteluun uudeksi innovaatioksi…! Muutaman neliön tila pitäisi saada toimimaan alusvaateputiikkina noin 1-4 hengen porukoille, eli käytönnössä auto tarvi saada sisältä olemaan paljon tilavampi kuin miltä se ulkoa päin näyttää.
Sain suunnitelmat tehtyä todella hyvin, oon siitä itseäni kiitellyt nämä kaksi vuotta. Valitsin omasta mielestäni parhaan yrityksen tekemään auton rakennuksen. Kahden viikon sijasta he rakensivat autoa puolitoista kuukautta. Siihen oli vaikea varautua, kun joka viikko sanottiin että tällä viikolla sen saat, joten taloudellisia vaikeuksia tuli.
Olin onnesta mykkyröillä kun viimein sain auton ajoon. Loistavaa! Siitä tuli ystävänpäivänä kaks vuotta.
Ei se sillä hetkellä haitannut vaikka asentaessa oli rikottu auton lämppäri niin ettei sinne saanu lämpöä vuoden kylmimpään aikaan, se luvattiin asentaa toimivana myöhemmin. Ja asennettiinkin, mutta siitä se helvetti alko. Sisärakentajan jälki näytti ulospäin hyvältä mutta ongelmia on riittänyt siitä lähtien melkein joka viikolle.
Auton sähköt oli alunperin tehty niin huonosti, että sähkölaitteet eivät toimineet, esim ostetut lämppärin kaukokäynnistyssoftat sun muut pelittivät vain silloin tällöin, kalliit Lazerin lisäpitkät renkkasivat samoin ja saatiin kuntoon vasta marraskuussa kun auton sähköt tehtiin kokonaan uudestaan kaksi viikkoa kestävässä remontissa! Ostetuissa varusteissa on ollu kahden vuoden aikana lukemattomia puutteita, hitsisaumoja puuttui, ledivalonauhoja irtoili, asentajat ruuvasivat ruuveja vääriin paikkoihin ja niiden irrotus jätti jälkiä tai rikkoi jonkun muun kohdan, lattian saumat irtoilivat.. Siis niin järjetön lista etten edes jaksaisi muistaa koko juttua.
Samanaikaisesti auton takuukorjausfirma on leikkinyt täsmälleen samaa.. Autosta on mennyt milloin mikäkin pikkuosa esim jarruvaijeri hirttänyt kiinni ja pilannut jarrusatulat, vaan vaijereita ei vaihdettu ja niiden suojakumit jätettiin puoliväliin eikä laitettu estämään moskan pääsyä.. Tankin anturi on lakannut toimimasta ja sitä korjatessaan ovat hajottaneet lämppärin ja sen pumppua ootettiin puolitoista kuukautta. Auton liukuoven asentoa korjattiin, se alkoi laahaamaan, siitä huomauttaessani totesivat että oho se voi tipahtaa kokonaan ja kun se nostettiin oikeaan korkeuteen laahaava ovi oli hinkannut tiivisteen rikki ja sen tilalle tilattiin kahteen kertaan etuoven tiiviste ennenku jonku sormi osu oikeeseen kohtaan ja saatiin ihan liukuoveen sopiva tiiviste. Valtava lista pikkuasioita joista tuli aina vaan isompia korjattavia.
No, tammikuussa ennen kuin takuu oli loppumassa laitoin vikalistaa ja kehotin että korjatkaa ny kaikki nää. Totesivat että kaikki viat olivat todellisia ja kun korjaukset olivat niin monesti epäonnistuneet vaihtoivat uuteen tosi monta juttua.
Viime viikolla sain päällirakentajan viimein – uuden työnjohtajansa avulla – korjaamaan kaikki myöhempään jääneet korjaukset. Kattoikkunan kahva roikkui ja saattoi osua varomatonta asiakasta päähän. Kajarit joiden piuhat oli silleen vedetty että niitä ei enää radion vaihdon (taas pitkä tarina) jälkeen voinut käyttää poistettiin auton takaosasta ja niiden kohdat verhoiltiin umpeen.
Kojetauluun radion ensimmäisen yrityksen (ensimmäinen kolmesta..) aloituksen yhteydessä oli tehty pari todella ruma reikää vuoden vanhaan autoon ja ne saatiin nyt viimein piilotettua lataus- yms piuhoiksi eli käyttöön.
Sähköjä katsottiin vielä marraskuussa ja nytkin, ihmeteltiin miksi maadoitus ei oikein toimi, ja ilmeisesti maadoitus on tosi tärkeetä sähköä käyttäessä…
Torstaina sain auton sieltä takaisin ja nyt sen piti viimein olla aivan oikeesti kunnossa. Uskalsin vasta lauantaina mennä katsomaan sisälle että löytyykö taas valkoista sauma-ainetta harmaasta lattiasta tai ovilevy takaoveen pultattuna tms. Onneksi ei.
Yksi takuukorjauksesta jäänyt pärinä siinä jatkui edelleen. En heti jaksanut alkaa uutta rumbaa vaan aattelin ettei varmaan ollu vakavaa kun kerran antavat sen päristä.
Näin pari viikkoa takuun loppumisen jälkeen, heti mukavasti neljä päivää sen jälkeen kun sain ”ihan oikeasti korjatun auton” sisärakentajalta takaisin, auton jarruvaijerit hirttivät uudestaan kiinni ja näin ollen jarrusatula taas tulikuumana. Samalla kun siitä ilmoitin takuukorjaajalle jaksoin sitten ihmetellä että eikö sitä räminää saanu kuntoon. Lupasivat katsoa. Tänään kiikutin auton taas sinne..
No, se onkin sitten todennäköisesti joku todella paljon isompi vika.
Just kun joka viikko ajattelet että ENS VIIKOLLA HELPOTTAA ja KYLLÄ TÄÄ TÄSTÄ ja EI TÄÄ ENÄÄ KAUAA VOI JATKUA ja EI KAIKKI VOI OLLA PELKKÄÄ VASTOINKÄYMISTÄ niin kyllä nyt tuntuu että VOI.
Valmistuin sunnuntaina NLP-kurssilta (Miten pärjäät paremmin itsesi ja muiden ihmisten kanssa? Miten viestit paremmin? Miten ymmärrät itseäsi? Hahah) ja siellä hehkutin viimeisellä tapaamiskerralla että mahtavaa että mulla viimein on kunnossa oleva auto ja pohdin mitä teen kaikella tällä vapaa-ajalla mikä jää automurheiden pohtimiselta. No ei vissiin tarvinnu tosiaan vielä tällä viikolla tätä pohtia!
Olen siis Johanna, myyn Oulusta kotoisin olevan Evelacen alusasuja ja minulla ei ole autoa. En tiedä millon saan sen takas ja pitääkö siihen vaihtaa koko moottori.
Joten tervetuloa mun todella upeaan, sydämellä rakennettuun Putiikkiin Kangasalle, tai voit toki varata kotiesittelyn jolloin tuun — eikun mulla ei oo autoa – no lainaan joltain..
Myymäni alusvaatteet ovat laadukkaita ja sulostuttavat monen monen asiakkaan elämää ja arkea joka päivä. Lupaan etten sinulle varatulla hetkellä avaudu tästä tän kirjoituksen aiheesta ellet erityisesti halua kuulla mistä ja minkä merkkistä en suosittele ostamaan, ellet halua oppia todella paljon mielenrauhan rakentamisesta sotatilaa vastaavassa ilmapiirissä, yöunien säilyttämisen taitoa vaikka tuntuu ettei haluais nukkua ennen ku kaikki on ratkaistu ja auto kunnossa ja ellet halua hankkia jonkinlaista todella surkean sähkärin pätevyyttä opettelemalla erinäisten johtojen merkitystä koneessa jota halusit käyttää sen sisälmysten tutkimisen sijaan.
Jos haluat oottaa vaan joulua niin tällainen geimi ei oo sulle. Mä odotan sitä että voisin odottaa vaan joulua.
Olen tän reilun kahden vuoden aikana oppinut TODELLA paljon asiakaspalvelusta. Olen nähnyt kaiken mahdollisen siitä miten huonosti asiakasta voi kohdella. Joskus ehdin ajaa jo melkein pihaa kun soittivat ja peruivat ajan.. Viestintä on ollut ihan uskomattoman surkeaa, yks sanoo että varataan aika ja toinen soittaa että vapaita aikoja ei ollut jolloin minä sanon että älä nyt vaan peru sitä toisen varaamaa aikaa.. Jne jne. Jos minä palvelisin kuin he sanoisin että ota nämä punaiset liivit vaikka ne on väärän kokoiset tai että tässä on puolet housuista, saat takapuolen myöhemmin. Jne jne.
Ei!
Minä pyrin palvelemaan laadukkaasti. Pidän laajan malliston. Otan asiakkaan vastaan, mittaan mittanauhalla, kyselen tarkasti mitä hän haluaa ja mikä ois hyvä. Sovitan, säädän olkaimia, tarkistan mallin istuvuuden, kaarituen muodon jne. Innostan kokeilemaan sellaistakin mitä ei välttämättä itse valitsisi, kannustan sanomaan jos ei yhtään tykkää ja muuttamaan mieltä jos tykkää vaikka ei ois uskonut tykkäävänsä. Kysyn asiakkaan mielipiteen, tuntemukset, koska vaikka istuvuusteknisiä asioita voi havaita ulkoa päin, niin sitä miltä liivi tuntuu ei tiedä kukaan muu kuin sovittaja itse.
Olen elättänyt itseni tällä työllä kohta 8 vuotta ja saanut paljon palautetta, sekä hyvää että rakentavaa ja olen toivottavasti ottanut siitä opikseni. Minulla on noin 3400 asiakasta ja toivon voivani palvella heitä kauan ja pitkään.
Kaiken tän keskellä mä siis olen todella silti tehnyt myyntityötä, kestänyt välilevynpullistuman, eron jne jne mitä nyt elämä tarjoilee. Toissavuonna, eli silloin kun ongelmat olivat pahimpana olin Suomen paras Evelace-jälleenmyyjä. Viime vuonna olin toiseksi paras, selkäongelmat hidastivat sen verran. Koko ajan auto on ollut noin 2 kk vuodesta pois käytöstä joko takuukorjaamolla tai sisärakentajalla ja oon joutunu keksimään monenlaisia juttuja että oon saanu silti hommia tehtyä ja että asiakkaalle päin ei näkyisi mun tuska ja suru.
Miten ihmeessä mä jaksan vielä tän taistelun? Voisko sitte jo helpottaa?”
Tommone pläjäys oli 2018 helmikuussa mielessä.
Auto saatiin taas kerran kuntoon kevään aikana – vika ei lopulta ollutkaan jakopäässä “Ei se Pena (nimi vaihdettu) mistään mittään tiiä” sano huoltofirman työnjohtaja kollegastaan, “kyäse vaa flekti on”. Onneksi murheet harveni, vasta syksyllä sain kattoikkunasta litratolkulla vettä niskaan – onneksi olin autossa sisällä ja sain ajettua sen katoksen alle ettei koko sisusta kastunut. Jos en olis ollu paikalla ja auto ois seisonu muutamia päiviä sisusta märkänä ois remontin kymmenluku ollu ihan toinen. Sitä huoltoon kuskatessaan rakentajan apuri otti pikku pikavoiton josta poliisit mua muisti, onneks se saatiin käännettyä oikealle omistajalle.
Mitä tää kaikki on mulle opettanu? No ei kai paljon mitään. Tiiän vaan etten haluais kestää tätä uudestaan. Ja ettei me oikeesti kukaan tiedetä millaista toisen housuissa on olla ja mistä se tulee. Joten armoa. En tiä pitäiskö sitä osottaa noita autofiksareitaki kohtaan vai saako siihen vetää rajan.. 🙂
